JOE BONAMASSA – B.B. King’s Blues Summit 100
(Keeping The Blues Alive)
Varsinainen syntymäpäivälahja on kolme levyllistä B.B. King -musiikkia Joe Bonamassan ja lukuisten vierailijoiden toimesta tulkittuna. Itse asiassa minulla ei ole vielä yhtään levyä käsissäni, vain ja ainoastaan levyn musiikit eli 32 kappaletta. Saamelaisten päivänä kauppoihin ilmestyvä (tai tietysti tätä lukiessanne jo ilmestynyt), uraauurtava projekti juhlistaa B.B. Kingin satavuotissyntymäpäivää ja kunnioittaa hänen monumentaalista perintöään ainutlaatuisella yhteistyöalbumilla. Nimi viittaa myös vuoden 1993 vierailijoita täynnä olleeseen B.B. Kingin ”Blues Summit” -levyyn.
Siirtykäämme ensin ajassa taaksepäin 90-luvun alkupuolelle, jolloin teini-ikäinen Joe Bonamassa bändeineen sai tilaisuuden soittaa B.B. Kingin lämppärinä. Kyseessä oli varmasti jotain elämää suurempaa nuorelle kitaristille, jonka lempilevy oli ”Live At The Regal”, ja The Thrill Is Gone on se kappale, jonka Bonamassa ottaisi mukaansa autiolle saarelle. Lämppärin pesti kesti 20 keikan verran, ja loppu onkin sitten historiaa.
Massiivinen 3 LP:n tai 2 CD:n paketti sisältää valikoituja kappaleita B.B. Kingin tuotannosta. Uusioversioilla esiintyy loistava kattaus hienoja muusikoita, sekä nykybluesin esittäjiä että vanhemman liiton artisteja. Levy yhdistää useita sukupolvia ja genrejä kunnioittaen bluesin kuningasta 32 kappaleella ja peräti 40 erikoisvieraan voimin. Kun katsoo vierailijajoukkoa, niin mukana ovat kaikki kynnelle kykenevät, joista jokainen on varmasti joissain vaiheessa Blues Newsissa mainittu. Kovin tarkkaa nippelitietoa mukana olevista muusikoista ei ole, sillä musiikin seurana tuli vain kansikuva. Vierailijat mainitaan, mutta siihen se sitten jääkin. Vanhempaa sukupolvea edustavat mm Buddy Guy, Dion sekä Bobby Rush ja nuorempaa polvea mm. Joanne Shaw Taylor, Chris Buck sekä Larkin Poe. Myös muista genreistä tutut henkilöt ovat lähteneet mestaria kunnioittamaan, kuten vaikka soul laulaja Aloe Blacc sekä modernin r&b:n puolelta tuttu Dannielle De Andrea. Ainoa puuttuva, joka mielestäni olisi voinut mukana olla, on Evan Nicole Bell.
Musiikki tietysti vain raapaisee vähän B.B. Kingin laajan tuotannon pintaa, mutta antaa silti varsin hyvän käsityksen siitä, millaista musiikkia hän teki. Hyvää materiaalia olisi ollut vaikka toisen samanlaisen satsin edestä. Jokaisella itseään kunnioittavalla bluesdiggarilla täytyy olla vähintään puolen tusinaa B.B. King -albumia hyllyssä sekä niissä omat suosikkikappaleensa. Omalta osaltani sanoisin, että ne voisivat olla aika pitkälti tähän julkaisuun valitut.
Useat erityyliset ja -ikäiset laulajat antavat aivan uutta ilmettä tutuille kappaleille, ja vaikka kitaristit soittavat B.B. Kingin staililla, niin pieniä erovaisuuksia silti löytyy. Koko paketti on ensiluokkainen alusta loppuun asti ja mukana on jopa monia yllätyksiä. En esimerkiksi ikinä olisi uskonut Slashin pystyvän näin kauniiseen soittoon kuin mitä hän tekee When Love Comes To Townissa. Vastaavasti slidekitaristina tunnettu Derek Trucks soittaa ylväästi To Know You Is To Love You -kappaleessa ja tällä kertaa ilman slideä. Jopa Warren Hayes sukeltaa todella syvälle sinisten sävyjen syvyyksiin tulkitessaan How Blue Can You Getiä. Myös mm. Joe Bonamassan taustalaulajana tunnettu Jade MacRae tekee Robben Fordin kera mestarillista jälkeä Ain’t Nobody Homen kanssa. Ainoa keskitason alapuolelle menevä versio on Chaka Khanin laulama ja Eric Claptonin avustama The Thrill Is Gone. Ensin mainittu ei oikein jaksa keskittyä osuuteensa, eikä jälkimmäinen ole muistanut lämmitellä sormiaan riittävästi.
Entäpä maestro itse? Hän versioi napakasti Playin’ With My Friends -sävellyksen ilman ylilyöntejä tai paisuttelua, kaikki on kuin pitääkin. Ote on samaan aikaan sekä perinteitä kunnioittava että moderni.
Päätösraidan Better Not Look Down instrumentaalisosuuksien aikana vierailijat kertovat pienen muiston B.B. Kingistä. Hieno idea, vaikka kappaletta tuskin tulee arviohetken jälkeen kovinkaan paljoa kuunneltua. Oli siinä urakka kuunnella 32 esitystä putkeen ja useaan kertaan, sillä arviointimateriaali saapui neljä päivää ennen lehden eräpäivää! B.B. King on varmasti tyytyväinen oppipoikiensa, aikalaistensa ja muiden mukana olleiden tekemisistä. Vaikka nyt on käsillä vasta vuoden ensimmäinen lehti ja varmasti paljon hyviä blueslevyjä on tulossa tulevien kuukausien aikana, niin silti mieli tekisi sanoa, että vuoden bluesalbumi on tässä!
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 1/2026)
